onNELLInen

Maanantai -paluu arkeen. Itseasiassa inhoan sanaa arki. Adjektiivit tylsä, pitkästyttävä, harmaa kuvaavat mielestäni tuota sanaa. Minun maanantai-aamu alkoi arkisesti, mutta töihin kävellessä aamuaurinko toi siihenkin väriä. Töissä rempseä, touhukas ilmapiiri ja mukavat puheliaat asiakkaat piristivät entisestään maanantaista arkiaamuani.No niin, sitten siihen viikonloppuun...
Lauantaina olin vapaalla ja nautin yksinolosta J:n ollessa jalkapalloklubilla koko päivän. Hemmottelin itseäni lohisalaatilla ja käytin koko päivän kihlajaisbileisiin valmistautumiseen. Molly (J:n nuorin sisko) teki minulle ihanat kiharat ja Lucyn vaatevarastosta löysin paidan illan juhliin -on se muuten hyvä, että J:llä on siskoja! J:n muutama kaveri tyttöystävineen tuli meille iltaa istumaan, samoin kuin J:n vanhempien ystävät naapurista. Tunsin oloni osaksi perhettä -niin kuin olenkin- kun oltiin koko porukalla juomien kanssa olohuoneessa ja katsottiin olympialaisia. Myöhemmin illasta suunnattiin Michellen ja Jamesin (J:n kaverit) kihlajaisjuhliin, jonne siis J:n vanhemmat ja meidän naapuritkin oli kutsuttu. On oikeastaan aika hauska tajuta, miten kaikki tällä meidän aluella tuntevat toisensa -ja minä kun luulin, että olen suurkaupungissa!? Juhlat olivat jo täydessä vauhdissa, kun me saavuimme. Juhlapaikka oli Jamesin (J:n kaverin) vanhempien talo, johon oli rakennettu iso katettu ulkoterassi. Vieraita oli n.150 ja paikalla oli tarjolla juomaa ja naposteltavaa. Siinähän se ilta meni bändin soittaessa ja kaikkien juhliessa yhdessä. Lämpöä riitti, vaikka oltiinkin ulkosalla -kiitos kaasulämmittimien ja letkeän meiningin -joidenkin vieraiden osalta vähän liiankin letkeän.
Sunnuntaina sain allekirjoittaa väittämän "4 vuodenaikaa samana päivänä" Melbournen talvesta. Yön sade vaihtui aamuaurinkoon ja taas sateeseen ja tuuleen ja aurinkoon ja vielä kerran sateeseen ja aurinkoon. Menetin hermoni raahatessani pyykkejä edestakaisin sisältä ulos. Iltapäivästä meidät kutsuttiin vielä kihlajaisjuhlien jatkobileisiin, joita täällä Australiassa on kuulemma tapana pitää ja nyt en puhu pelkästään kihlajaisjuhlista... Jatkojen ohjelma koostui St Kilda vs Western Bulldoggs -jalkapallopelistä, jota katsoimme porukalla tv:stä kaljat ja shamppanjat kourassa. Siinä istuessani totesin, että täällä minun ei tarvitse miettiä mitenkä päin olla, sillä ihmiset -ainakin meidän tuttavat- ovat niin ihanan rentoja ja aitoja -voi tosin johtua niistä muutamista JO juoduista drinkeistä. Joka tapauksessa voin sanoa, että aussit todella ovat helppoa seuraa! Chappleilla on pihalla oma kiviuuni, jossa paistoimme yhdessä sunnuntaisyötävää. Minäkin pääsin tekemään oman pizzani - taas yksi uusi kokemus! XX