Maanantai. Aurinko paistaa. Tekis mieli tehdä jotain, mutta olen vieläkin kipeenä! Meneehän se päivä tässä sohvalla maatessa ja teetä juodessakin. Tälleen yksin, kipeenä ollessa, kun on aikaa, alkaa helposti miettimään kaikkea. Aloin eilen pohtimaan ensi kevättä ja suunnitelmia opiskelujen ja asuinmaan- ja paikan suhteen. Faktahan on se, että working holiday -viisumini päättyy 6.6.2013. Suunnitelmani tällähetkellä (edelleen) on tulla Suomeen toukokuussa 2013 ja olla kotona ainakin touko-kesäkuut. Tuona aikana aion hakea opiskelemaan -mutta minne?

Suomessa ollessani nautin kouluavustajan työstäni ja kuvittelin haluavani opettajaksi. Täällä ollessani ja työskennellessäni leipomossa, ymmärrän, kuinka omassa elementissäni olenkaan työskennellessä asiakaspalvelijana. Näitä aloja yhdistää ihmisten kanssa työskentely, josta pidän. Tosin jollain tavalla koen opettajantyön enemmän henkilökohtaiseksi, kuin asiakaspalvelun. Tiivistyksenä siis; Suomessa haluaisin olla opettaja, kun taas Australiassa kaupanalalla. Eli taas ollaan lähtöpisteessä näiden urahaaveiden suhteen.

Ollakko opettaja...

...vai asiakaspalvelija?

Nyt joku taas saattaisi todeta; "tuuliviiri", mutta totta puhuen minua ei edes ahdista se, että en edelleenkään tiedä mikä minusta isona tulee. Olen aika yllättynyt tästä, koska olen aina ollut se etukäteen stressaaja ja pohtinut asioita aivan liikaa, verrannut itseäni muihin ja ahdistunut, jos olen itse ollut ilman suunnitelmaa. Täällä Australiassa olen saanut sellaista hyvää itseluottamusta uusista tilanteista ja ihmisistä. Vähän samalla tavalla, kuin sain Lontoossa -tosin nyt en puhu au pair -työstä...

Olen alkanut ajattelemaan asioista hieman eri tavalla. Miksi minun pitäisi stressata noista ensikevään asioista nyt elokuussa 2012? Minähän olen nyt Australiassa ja elän tätä päivää -eli istun kipeänä sohvalla ja kirjoittelen blogiani. Ylenpalttinen miettiminen ja asioista ahdistuminen ei vie minua eteenpäin päätöksissäni. En myöskään voi tietää kaikesta tulevasta. Minun elämäni on täynnä "mahdollisuuksia", joista valitseminen voi tuottaa päänvaivaa, mikäli sen antaa tuottaa. Minä en halua antaa, vaan haluan nauttia tästä mahdollisuuksien maailmastani. Olen oikeasti vielä nuori -"baby", niinkuin kaikki J:n kaverit ja tuttavat sanovat, kun kuulevat, että olen 21-vuotias! Haluan elää tässä päivässä ja hetkessä, johon voin vaikuttaa ja lopettaa sen tulevasta ja tietämättömästä murehtimisen.

tänään en stressaa!

Palataan siis alkuun; tänään on maanantai 6.8.2012 Melbournessa, aurinko paistaa, minä kirjoittelen kipeänä blogiani kotona. Olen pessyt pyykkiä ja jännitän, josko aurinkoinen sää vielä jatkuisi, että voisin kuivattaa loputkin vaatteista ulkona. Siinä siis "huoli" tälle päivälle. Seuraavassa muutamat kuvat meidän talvisesta takapihasta ja kaikkea mitä kaapista löytyi -lounaastani. XX

höyrytettyä bataattia, pekonia, fetajuustoa kera salaatin ja lisukkeena oliividippiä

meidän terassilta

tohvelit, joita tarttee sisällä -ei ulkona

meidän "talvi"puutarha

sitruunat teehen löytyy omalta takapihalta -myös näin talvisin

pyykit kuivuu

meidän terassi

maatuskan kanssa katsellaan ulos -varmaan ois pölyjen pyyhinnän aika...