Home sweet home -kotona jälleen! Viikossa ehtii kyllä tapahtua jo niin paljon ja varsinkin minun matkassa, että päivittäinen updateittaus meidän reissusta ois ollu paikallaan. Toisaalta nyt mulla sitten onkin kaksi päivää aikaa kirjoitella, sillä mun lomareissu sai jatkoa parin päivän sairaslomasta... Kyllä, minä nimittäin sain kauhean kutinan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä meidän viimeisessä lomakohteessa Long Islandilla, jonne me saavuttiin lauantai aamusta. Mun kroppa on edelleen täynnä pieniä, punaisia ja kutiavia näppylöitä -tosin olotila on todellakin jo siedettävä verrattuna maanantai päivään. Maanantaina nimittäin olin lähellä tulla hulluksi, koska kutina oli niin sietämätön.Mun teki mieli raapia itseäni joka kolkasta kroppaa, mikä ei tietenkään auttanut tilannetta. Itkuthan siinä ihan pääsi, kun menin lopulta meidän majoituksen respaan anelemaan lievitystä, jota sainkin ensiapupakkauksen kutinavoiteesta ja antihistamiinitabletista. Päätin maanantaina -tukalasta olostani huolimatta- sinnitellä kotia saakka Melbourneen, jossa tänä aamuna kävin siis meidän kotikadunlääkärillä. Lääkäri epäili minun saaneen allergisen reaktion, syytä, joka voi olla aurinko, merivesi, ruoka, ei tosin tiedetä. Jokatapauksessa voin nyt jo paljon paremmin ja hoidan ihoni kuntoon kylmällä suihkulla, voiteella ja antihistamiineilla, joita hain apteekista aamulla. Jos jotain positiivista tästä kutinakoettelemuksesta voin löytää niin sen, että se alkoi VASTA maanantaina. Koen siis, ettei lomareissuni todellakaan mennyt hukkaan! Halusin ensimmäisenä kertoa tän ikävän koettelemuksen, jotta pääsen sitten käymään läpi mun ja Jampan viikon tapahtumat!

Me lennettiin siis Tiistaina iltapäivästä suoralla lennolla Melbournesta Townsvilleen, jonne me saavuttiin paikallista aikaa klo 18.30. Melbournesta lähtiessä sää oli tuulinen ja aurinkoinen ja plusasteitakin oli vain 15. Townsvillessä meitä odotti seisova, kostea ilma ja 28 astetta plussaa, vaikka oli jo ilta ja pimeää. En edes muista milloin viimeksi oon kokenut vastaavan lämpötilanvaihtelun -mun matkakohteet kun on viimevuosina ollu viileämpää sorttia.

Kentältä me suunnattiin bussilla Townsvillen pieneen, kompaktiin keskustaan, jossa meidän majoituspaikka Civic guesthouse sijatsi. Olin jo aijemmin aamusta ollut yhtyedessä Aliin, (aussityttöseen), jonka olin kovasti odottanut näkeväni. Ali oli töissä tiistai-iltana Cactus Jacks Saloon -nimisessä baari/ravintolassa, jonne me päätettiin Jamesin kanssa suunnata illalliselle. Ennen sitä kirjauduimme sisään majapaikkaan ja vaihdoimme kevyempää vaatetta ylle. Kävelimme ravintolaan viidessä minuutissa. Hetken haahuilun (ja vastaantulevilta tarjoilijoilta tiedustelun) jälkeen, yläkerran ravintolapuolelta löytyikin tarjoilija-asuinen Ali! Me halattiin ja alettiin höpötellä niitä näitä, ihan kuin oltais eilen tavattu! Ali todella on ihananherttainen boheemityttö, niinkuin pikkulinnut mulle ovat laulaneetkin! Ali jatkoi työvuoroaan meidän tilattua annoksemme, joten me vietettiinkin sitten matkan ensimmäinen ilta romanttisesti kahdestaan. (James ihmettelee, miksi mun pitää aina sanoa ääneen, jos jokin on romanttista. No tietysti siksi, että mulle selviää onko se Jamesin mielestä romanttista niin ja muutenkin ei tässä elämässä koskaan ole liikaa romanttisia juttuja...)

valmistautuu...

...poseeraamaan!

Cactus Jacks Saloon

you and I

dinner

tulinen katkarapu -salaatti

finally we met!

meidän majoitus (näyttää vähän sairaalankäytävältä iltavalossa...)

nää kukkakuvat ei sit lopu ikinä (James)

Keskiviikkoaamuna heräsin todella aikaiseen, johtuen ehkä kuumankosteasta ilmasta ja aikaisesta aamuauringosta. Aloin googlettamaan Townsvillen nähtävyyksiä Jamesin vielä nukkuessa. Olin jo tietoinen Billabong -sanctuary:stä, jossa on mahdollista tutustua lähemmin Queenslandin/Australian eläimiin, mutta luettuani Magnetic-Islandista & NELLY BAY:stä (lauttayhteys Townsvillen satamasta), olin jo repimässä Jamesiä ylös sängystä; "NELLY BAY!!! James mun on päästävä käymään munnimisessä paikassa!". Niinpä me sit otettiin lautta kohti Magnetic Islandia. Sää oli täydellinen; +28 astetta ja aurinkoa. Kerrankaan mulla ei ollut kylmä!

Jamppa aamiaisella

näin startataan päivä

varjossa näyttää ruskeemmalta ;)

ihanat rautalehmät sisustusliikkeen edessä

Townsville city

Townsville taakse jää, suuntana Nelly Bay!

Saarella meitä oli ensimmäisenä vastassa Welcome to Nelly Bay Harbour -kyltti, jonka näkeminen oli jo sinällään palkitseva. Maille päästyämme me päätimme Jamesin kanssa ottaa jalat alle ja kävellä kohti lähintä loikoilurantaa, muiden turistien ottaessa bussikuljetuksen. Viimeistään tunnin kävely yhdistettynä paahtavaan aurinkoon ja hiertäviin varvassandaaleihin sai mut hieman miettimään sitä bussikuljetusvaihtoehtoa, mutta määrätietoinen James kipusi jo seuraavaa rinnettä tarmokkaasti ylös, mikä sai muhun pientä motivaatiota. Sen rinteen jälkeen meitä nimittäin odottikin levähdys Picnic Baylla, joka oli meidän onneksi viilentävän tuulinen. Siinä me sitten levähdettiin tovi ja unelmoitiin (minä unelmoin), kunnes päätimme suunnata (James päätti) KÄVELLEN takaisin Nelly Baylle, josta lautta lähti takaisin Townsvilleen. Ainakin me saatiin kunnon hyötyliikuntaa keskiviikolle. Illasta me sitten varsinaisesti treffattiin Ali drinksujen merkeissä, Sweet Shop -nimisessä kuppilassa, josta suuntasimme vielä iltapalalle Cactus Jacksiin. Ali heitti meidät lopuksi kotia perheensä maastoautolla, joka muuten näytti hullunkurisen suurelta pienen ja hentoisen Alin ajamana -hyvin neiti kyllä auton hallitsi ;)

voiko ihminen tulla iloiseksi kyltin näkemisestä? vastaus: kyllä voi!

kävelymatka alkoi

upeat näkymät

levähdysposetus

mun mallimies 

palmutkin voi tehdä ihmisen onnelliseksi

Picnic Bay

rannalla

koala-leikkikeinu

leikkipuistossa

my bay

hämähäkki!

aurinko laskee

menossa treffaamaan Ali

cidukkaa

Sweet Shop

somat pikkukärryt

Jampan nachot

Nellin nachot

mansikka margarita

Torstai-aamuna meidän oli aika hyvästellä majapaikkamme ja suunnata keskustan ainoan oppshopin kautta bussiasemalle, joka oli muuten sama kuin satama. Me ostettiin liput Townsvillestä Airlie Beachille, hintaan $75/hlö. Ajomatka bussissa taittui 4h:iin, sillä meillä oli n.45minuutin pysähdys keskellä-ei-mitään rengasrikon vuoksi. No loppujen lopuksi saavuttiin Airlie Beachille kaunista, mutkittelevaa, rannikkotietä pitkin. Olin taas kerran; "James, we are in paradise!". Ensimmäisen kerran sanoin ton jo Townsvillessä.

oloaula aamuvalossa

meidän huone oli numero 2 echidna...

eli siis nokkasiili- huone (kuva Google)

keskellä ei mitään ja bussin rengas pamahtaa...

Airlie Beach...

...ja purjeveneet bussista kuvattuna

Airlie Beachillä me majoituimme backpacker -paikassa, jossa saimme ihan valita kahden hengen "luxus" -huoneen merinäköalalla; joko poikien tai tyttöjen puolelta (Ihan kuin koulussa). Päädyttiin poikien puolelle, koska näkymä huoneesta ulos oli "parempi". Torstaina me käytiin iltakävelyllä Airlie Beachin pääkadulla. Airlie Beach on suosittu backpackers-kohde, mikä näkyi liikkeiden, ravintoloiden ja baarien sekä tietysti ihmisten määrässä. Kaikki palvelut ovat kuitenkin tiiviisti alle kilometrin säteellä, yhden kadun varrella. Me löydettiin paikan ainoa ruokakauppa (jos sitä pikkuista ylihinnoiteltua puljua voi ruokakaupaksi kutsua), josta me ostimme puuttuvat aamupalatarvikkeet, sekä illalliseksi kanafileet, salaatin, pari tomaattia ja chili-valkosipuli -oliivit; johan noista gourmet- illallinen syntyikin! Tosin kanafileiden paistamiseen meni reilu 45minuuttia -kiitos 20 vuotta vanhan, loppuunpoltetun paistinpannun, joka kyllä lopulta teki tehtävänsä.

huone pyörii silmissä

en saanut käännettyä kuvaa...

kun on pakko saada jotain syömistä...

illallinen majapaikassa

yhteinen keittiö

tää oli hauska; majoittujat saivat kirjoittaa omat juttunsa seinälle!

Airlie beachilla meillä oli suunnitelmissa vain ottaa rennosti... niin ja katsoa joku "tärkeä" jalkapallopeli perjantai-illasta. Perjantaiaamuna siis söimme rauhassa aamupalan ja kasasimme kamat mukaan beachille, joka todella oli vain n.500 metrin päässä. Minä nappasin vielä majapaikasta muutamat lehdet mukaan. Kylläpä tuntui hyvältä vain maata auringossa, lukea ja katsella ympärilläolevia ihmisiä ja merellä kelluvia purjeveneitä. Tuollaisina hetkinä jopa minä -ikuinen pakko tehdä koko ajan jotain -ihminen - osaan elää hetkessä. Perjantai-iltapäivän kruunasi paikallisella kampaajalla käynti, sillä huomasin opiskelijatyöt -50% hinnasta -kyltin kulkiessamme erään kampaamon ohi. En olekaan tainnut kertoa, miten kallista kampaajalla käynti täällä Ausseissa on; mun pitkien hiusten latvojentasoitus + pesu maksaa lähes kaikkialla päälle $70, mikä on musta naurettavaa, kun miettii et koti-Suomessa tuohon hintaan saan jo monivärin luottokampaajallani. Istahdin siis 5 KUUKAUDEN odotuksen jälkeen kampaajantuoliin ja opiskelijatyttönen leikkasi n. 5cm pois pituudesta, sekä loihti hieman uutta lookia myös etuosaan hiuksiani. Lopputulokseen olin ja olen edelleenkin enemmän kuin tyytyväinen! Leikkaus ja pesu tekivät yhteensä $35, mikä on jo hyvä diili. Lupasin Jamesille, että menemme yhdessä katsomaan sitä jalkapallopeliä, joten majapaikassa syötyämme jatkoimme iltaa suurimmassa Airlie Beachin -baarissa. Paikka oli todellakin eloisa, jopa hieman liikaakin omaan olotilaani verrattuna, Välillä vaan oikeasti ihmettelen sitä, miten porukka jaksaa bailata!? Minä oon 21-vuotta ja totaalisen loppuunpalanut hektisen & menoisan Lontoo-vuoteni jäljiltä. Nyt oon vaan yksi niistä 'mulla on poikaystävä, joten kuljen meikittä ja nyhjään viikonloput kotona' -tytöistä...vitsi vitsi.

suihkunraikkaana aamupalalla ulkoterassilla

kakadu

sisäänkäynti respaan

meidän majoitus etupuolelta

beach walk

Airlie Beach -laguuni

merinäkymä

palm trees

pasta-bolognese

new hair

NJ

perjantai-iltana menossa

Me oltiin oltu koko viikko melkoisia aamuihmisiä -jopa James! Sama meno jatkui lauantai-aamusta, kun kirjauduimme ulos majapaikastamme klo 8.00 ja suuntasimme vastapäiselle bussipysäkille, josta otimme 8.20 bussin Shute Harbouriin. Harmiksemme lautta-aikataulut olivat muuttuneet, joten meidän oli määrä odottaa seuraavaa lauttaa Shute Harbour-Long Island noin pari tuntia. Mehän ei Jampan kanssa toimettamaksi jääty; minä kirjoittelin neljä postikorttia koti-Suomeen nautiskellessamme samalla aamukahvit sataman terassilla. Siitäpä me sitten päätimme suunnata vielä lenkille. Kamat jätimme vartioituun paikkaan ja spurttasimme kohti puisia rinnerappusia, ylös kiemurtelevalle rannikkotielle, jota pitkin juoksimme tovin ja nautimme kauneimmista lenkkimaisemista -ikinä!

jo klo 8 tarkenee -tää on mun paikka!

bussissa

näkymät juoksureitiltä

tästä näkyy meidän reitti

Jamesin lasit matchas mereen

Long Islandille me saavuttiin puolen päivän jälkeen. Se turkoosi meri, se vaalea hiekka, ne palmupuut, se lämpö... Mun unelmat olivat tulleet toteen! Long Island todella on paratiisisaari -ainakin mulle! Lauantaipäivä sujui mukavasti rannalla. Me melottiin kanooteilla rantaviivaa pitkin, mikä oli tosi ihana kokemus! Lounaaksi jaoimme annoksen nuudeleita rantabaarista.
Illasta me kokkailtiin meidän-ehkä-koko-reissun-säälittävin -ateria; pastaa,säilyketonnikalaa ja papuja. Meidän resot:in (en tiedä mikä se on suomeksi) keittiövälineistö oli TODELLA vajavainen. Illallisen tekemiseen kului noin 45minuuttia, sillä ensimmäiseksi googletimme kuinka keittää pasta mikrossa, jonka jälkeen keitimme neljä pientä annosta posliinikupissa, MIKROSSA. Meillä ei tietenkään ollut purkinavaajaa, joten mun piti juosta päärespan keittiöön ja pyytää tarjoilijaa avaamaan mun pikkuinen tonnikalapurkki. Lopulta me saatiin molemmille annokset lautasille ja avattiin Airlie Beachiltä salakuljetettu punkkupullo -ompahan mitä muistella!:D

Long Islandilla

aww

palmut

meidän majoitus

Long Island main Resot, takana uima-allas ja rantabaari

yhden tähden illallinen

Sunnuntaina me suunnattiin heti herättyämme lenkille. Me juostiin hullu 3,6km circuit- reitti, joka oli puoleenväliin pelkkää mutkittelevaa ylämäkeä. Lenkin jälkeen oli kyllä mitä mahtavin fiilis! Siitäpä olikin sitten hyvä mennä rannalle ja vuokrata snorklausvälineet. Mua oikeasti kauhistutti jo hieman etukäteen, mut James vaan vakuutti kuinka helppoa snorklaus on! Eikun vaan märkäpuvut päälle, maskit päähän ja suunta kohti merta. Mun täytyy nyt myöntää, että mun pelko ei ollut turha;  mulla nimittäin oli oikeasti vaikeuksia hengityksen kanssa, koska tunsin et vedin vettä nenänkautta sisään, vaikka maskin piti olla vesitiivis. Viimeistään siinä vaiheessa, kun me oltiin edetty pari sataa metriä rannasta ja mun jalat ylsivät juuri ja juuri pohjaan, aloin panikoida. James joutui sit rauhoittelee mua ja yritti vielä vakuuttaa, ettei anna mun hukkua ja et pärjään hyvin. Me jatkettiin vielä vähän kohti kirkastuvaa kohtaa meressä, mut käännyttiin ja uitiin lopulta takaisin rannalle. Snorklaus ei ainakaan ton kokemuksen jälkeen vakuuttanut mua. En oo oikeen koskaan ollut mikään vesipeto ja musta vaan tuntuu ettei vesilajit sovellu mulle. Voinpahan kuitenkin sanoa, että olen snorklannut! Lauantaina me käytiin illasta vielä kävelemässä toisella rannalla ja minä keräilin mukaan kourallisen sydämenmuotoisia kiviä -ihana matkamuisto!

hyvät oli näkymät tältä paikalta

Long Islandin uusi apinansukuisen eläinlajin edustaja

minigolfatiin

tässä James arskat matchaa golf-rataan

happy couple in paradise

PALMU

loved that beach

minä alla palmupuun

James sanoi, että tää kuva voisi olla jonkun bändin levyn kannessa...

James melomassa

kesyt tiput

ruoka maittaa

iltapäivää altaalla

nousuveden aikaan

cesar-salaatti & cidukkaa

Maanantai-aamuna mulla olikin sitten jo melkoinen kutina päällä, joten mulla oli hyvä syy jättää toinen snorklauskerta väliin. Me mentiin yhdessä rannalle, jossa minä pysyttelin palmupuun alla varjossa. Jamesin vaihtoi snorklauskamat ylle ja suuntasi yksin merelle. Maanantai oli meille yksi koettelemusten sarja, sillä mun pahenevan kutinan lisäksi James sai jonkin olion pureman käteensä ollessaan snorklaamassa (ja märkäpuku oli päällä)! Mulla tietysti iski paniikki;"Was it a jellyfish!?! Seriously, now we need to go to reception and get some help! I don't want that you die!!!". Respassa James näytti pureman ensiapuvastaavalle, joka toi keittiöstä kulhon viinietikkaa, mihin Jamesin piti upottaa kämmenensä. Me odoteltiin muutosta Jamesin tilassa se strateginen 15-20 minuuttia, minkä jälkeen kaikki näytti olevan kunnossa. James ei siis ollut hengenvaarassa! Jos Jamesin olo olikin parempi, niin mun kroppa oli tullut täyteen punaisia näppyjä ja kutina oli oikeasti jo sietämätön. Se sama ensiapuvastaava antoi mulle antihistamiinia ja voidetta ja käski ottaa kylmiä suihkuja ja pysytellä loppupäivä poissa auringosta. James pelaili korista ja käveli itsekseen yhden saaren kävelyreiteistä, mun maatessa tuskissani pimeässä huoneessa. Illasta auringon laskiessa me mentiin syömään rantabaariin viimeiselle illalliselle. Mun onnekseni se antihistamiini alkoi tehota, joten pystyin jopa hieman nauttimaan auringonlaskusta ja livemusiikista mun rakkaan Jampan kanssa.

vesi oli vielä matalalla, kun James suuntasi snorklaamaan

Jamppa pelaamassa korista (tää kuva on tosin päivää aikaisemmin otettu)

viimeinen ilta

altaalta

jamppa & olut auringonlaskussa

mun vuoro syödä burgeri

syödään ja nautitaan

upea auringonlasku

Tiistain kotiinpaluuaamuna mun olo oli edelleen tuskainen. Otin viime hetken kylmän suihkun ennen majapaikasta uloskirjautumista. Mun piti muuten joka ikinen kerta muistuttaa itseäni kutinasta, kun pakotin itseni kylmän suihkun alle (MINÄ INHOA KYLMÄÄ VETTÄ!). Long Islandilta me mentiin lautalla Hamilton Islandille, joka on itseasiassa kaikista tunnetuin Whitsundays -saarista. Me huomattiin se kyllä, sillä saarella oli huomattavasti enemmän elo kuin Long Islandilla. Palvelutkin olivat huomattavasti kattavammat; ruokakauppa, useita kahviloita, ravintoloita, leipomo, apteekki (jonne minä tietysti heti suuntasin)... Long Islandilla meillä oli vain päärakennus, jossa oli respa, pieni ylihinnoiteltu kioski, rantabaari ja yksi ravintola. Toisaalta oli ihana olla rauhallisessa paikassa, mutta tän kutinan takia olisin tarvinnut apteekin palveluita ja ruokaostoksiakin oltaisiin miellummin tehty ihan kunnon ruokakaupassa.. kaikkea ei voi kuitenkaan saada! Anyway me nautittiin aamukahvit ja tuoreet täytetyt patongit Hamilton Islandin satamassa, ennen suuntaamista saaren pienelle, suloiselle lentokentälle. Tästä ikävästä kutinaepisodista huolimatta meillä oli Jampan kanssa ihana lomareissu. Tää reissu myös osoitti, että meidän suhde toimii myös arjen ulkopuolella. Tottapuhuen me ei riidelty kertaakaan koko viikon aikana! (eka riita tulikin sitten heti kotiin saavuttua, kun James jätti matkalaukun lojumaan keskelle huoneen lattiaa...)Anyway meillä oli todella hauskaa yhdessä ja meille molemmille oli tarpeen pieni irtiotto arjesta ja kylmästä Melbournesta. James nauroi vielä tänäkin aamuna sille, miten minä toistin joka välissä: "James, we are on a holiday!". Ihan kuin se olisi ollut maailman seitsemäs ihme, haha! XX

matkalla

veneet Hamilton Islandilla

rantabulevardilla (Hamilton Island)

kakadu, joka meinas varastaa aamupalat

jalat oli paljaana, mut yläkroppa oli pidetrtävä suojassa

tää froggy otti rennosti

portit lentokentälle

check-in

näkymä ulos departure-terminaalista

yksi kauneimmista kuvistani reissulta (Hamilton Island Airport)