Tämä blogi kertoo kirjoittajan, Nelli, elämästä maailman toisella puolen Australiassa. OnNELLInen -blogi on vähän niin kuin päiväkirja -vaikka useimmin kyllä kuukausittain kirjoittelen! Jaan täällä kuulumisiani, kerron suunnitelmistani, ideoistani ja kiinnostuksistani. OnNELLInen haluaa olla uskalias, erilainen, aito, hauskakin, ja tietenkin oma itsensä eli nellimäinen XX















Saturday, 13 October 2012

Mun lomalta paluu ei todellakaan oo sujunut odotetusti. Kävin tosiaan sillon keskiviikkona lääkärissä tän mun iho-ongelman takia ja sain kaksi päivää (keskiviikko ja torstai) saikkua. Oon syönyt maanantaista lähtien antihistamiinia ja keskiviikosta lähtien oon hoitanut kutiavaa ihoani reseptivoiteella. Eilen perjantaina mulla oli sit paluu töihin, mikä ei ollukaan hyvä juttu, koska edellisenä yönä (torstai-perjantai) aloin tuntea vilustumisenoireita. No eilen sitten kuitenkin kävelin -en niin reippaana- töihin ja tunnin töissä olon jälkeen mun olo oli jo kerrassaan kamala; päätä koski, heikotti ja tunsin et olin tulossa kipeäksi. Olin aamulla jo ottanut pari panadolia, mut lisää ois päivän aikana tarvittu. Sinnitelin kuitenkin 5h vuoroni loppuun, mutta sitten mun oli soitettava kyyti Jamesin äidiltä kotia. Eilisen illan makasin tuskissani sängyssä, sillä joka paikkaa kolotti. Viime yönä sitten vaan pyöriskelin pahassa olossani enkä saanut nukuttua oikeastaan lainkaan. Kaiken huipentuma tässä mun sairastamisensarjassa on kuitenkin tämän aamuinen uusi allergiakohtaus; söin aamusta appelsiinin ja vetäisin panadolit naamaan, kun yhtäkkiä mun huulet ja koko naama turposi ja tunsin outojen pattejen kohoavan mun niskaan ja mahaan. No eikun toistamiseen kotikadun lääkärille, joka pisti mulle kortisonipiikin käteen ja kirjoitti lähetteen ihotautilääkärille, jonne mun pitää ensi maanantaina soittaa ja varata aika. Mun on kai tarkoitus käydä allergiatesteissä, koska tää ei todellakaan ole normaalia mitä mulle nyt tän viikon aikana on sattunut. Minä, perusterve ihminen, jolla ei koskaan oo ollut mitään suurempia vaivoja kärsiikin nyt yhtäkkiä kaikennäköisistä jutuista. Huhu ei kai tää Australia mua nyt kipeeksi oo tekemässä !? :O


turvonnut huuli ja naama...
tässä kuva muistutuksena mun naamasta, että muistatte ton ylemmän kuvan jälkeen :D

No mut sit hyviäkin uutisia luvassa; eilen juttelin töissä managerini kanssa, joka kysyi olisinko halukas jatkamaan Bakers Delight -leipomossa ensi vuoden puolellakin, jos viisumini vain sallii. Managerini ja leipomon omistaja olisivat halukkaita pitämään mut ja kouluttamaan mut vastaamaan Chadstonin ostoskeskuksen leipomon hommista (ei siis leipomisesta). Mut ois tarkoitus opettaa tekemään viikottaiset tilaukset ja hoitamaan pankissa asioinnit. Managerini kuulemma haluasi antaa suurimman vastuun mulle, koska oon kuulemma fiksu tyttö. Täytyy sanoa, että tämän positiivisen palautteen/uutisen jälkeen jaksoin tsempata eilen sen viimeisen työtunnin. Oon todella otettu ja iloinen siitä, että töitä ja vieläpä enemmän vastuutakin olisi luvassa tulevaisuudessa. Nyt mun on vaan selvitettävä viisumiasiat, mikä tulee olemaan yksi iso työsarka...

Tää mun working holiday -viisumi antaa mun työskennellä samalle työnantajalle maksimissaan kuusi kuukautta, mikä tulee mulla täyteen tammikuussa 2013. Olisin kuitenkin enemmän kuin iloinen, jos voisin jatkaa työskentelyä nykyisessä työpaikassani, sillä kaikki asiat siellä toimivat; mulla on miltei vakituisesti 5pvä/vko töitä, yhteistyö managereiden ja muiden työkavereiden kanssa sujuu (kaikkien kanssahan ei tarvitse olla ystäviä, mut se et tulee toimeen on tärkeintä!), oon jopa saanut ystäviä vapaa-ajalle muutamasta työtoverista ja muutenkin työpaikassani ollaan joustavia esimerkiksi lomareissujen ja muiden henkilökoht. menojen suhteen, kunhan vaan itse huolehtii tuuraajat tai infoaa manageria tarpeeksi ajoissa. Miksi siis ees haluaisin vaihtaa alaa? No jos pinnallisen mielipiteen haluatte niin ainut miinus on työvaatetus, koska mun unelmatyössä saan pukeutua tyylikkäästi. Mutta ainakin tällä hetkellä tuo miinus ei ole ratkaiseva! Se, että mulla on työ ja toimeentulo on tärkeintä hah.


mun rakas peili on nyt väliaikasessa paikassaan, kunnes me muutetaan ja se tulee pääsemään edustuspaikalleen x

Mehän ollan nyt tosissaan etsimässä kämppää Jamesin, Joshuan, Patin ja Katien kanssa. Tänäänkin aamusta Pat ja Katie ovat olleet liikkeellä ja käyneet katsastamassa muutamia asuntoja. Munkin oli tarkoitus tulla mukaan, mut tää mun sairastuminen nyt esti sen. James oli tänään töissä puolipäivää ja kävi heittämässä meidän täyttämät vuokralaisenpaperit Patille tänään. Tällä hetkellä kiikarissa on huoneisto Bentleigh:stä. Se mun aijemmin mainitsema Caulfieldin kämppä osoittautuikin liian pieneksi, joten etsinnät jatkuvat. Oon todella innoissani näistä muuttosuunnitelmista, ehkä vähän liiankin, sillä viimeyö meni miettiessä mm. verhoratkaisuja ja sisustustyynyjä (tosin en saanut nukuttua tän kipeän olonikaan vuoksi)...Tässäpä tän viikon kuulumiset, sillä huominen päivä menee samalla tavalla sängynpohjalla maaten kuten tämäkin lauantai. Toivon, että oon mahdollisesti maanantaina taas työkunnossa ja oon päässy eroon näistä vaivoista. Kirjoittelen taas piakkoin! XX


mun reissusta keräämät sydänkivet + J-kivi

mansikkakivi -tälläinenkin löytyi :)

No comments:

Post a Comment