Täytyy myöntää, että vanhempien kotiinpaluun jälkeen mua on vaivannut jonkinlainen koti-ikävä, siitä seurannut murehtimis-vatvomis -jakso (miksi mulla aina pahamieli, miksei mun elämä voi olla helpompaa), jonka aikana en saanut aikaiseksi mitään (varsinkaan bloggailtua). Kävin vain töissä, mikä sekään ei napannut yhtään. Näin jälkikäteen on aina helpompi myöntää ne "vaikeat" hetket, koska nyt ne tietenkin tuntuu mitättömimmiltä :)
Mun piristeenä olikin 3 viime viikon ajan yksi mun pitkäaikaisimmista ystävistäni, Siiri, joka tuli kauanodotetulle Australia + Nelli -visiitille. Meillä oli ihanat kolme viikkoa, johon mahtui niitä surujen puolittamisia kuin ilojen tuplaamisiakin. Friends are for life<3
Mutta viime viikkojen kuumin aihe - josta en ole ehtinyt enkä jaksanut-valottaa juuri ketään muuta kuin Jamesiä ja Siiriä- on seuraavan vuoden viisumi!!!
Aijemmin oon jo kertoillut jotain tästä 2. Working Holiday -viisumista, jonka saa tekemällä 3 kk:den farmityön 1. Working Holiday -viisumin aikana. Mullahan piti olla tää tilanne hanskassa, sillä Jamesin tädin kautta järjestyi eräs hedelmäviljelijä, joka viikkoa ennen mun suunniteltua saapumistani ilmoitti, ettei käykään enää. Mulla oli paniikki, et jos en viikon sisään ehdi aloittaa näitä mun farmitöitä niin mulla ei enää olekaan aikaa tehdä tätä kolmen kuukauden työrupeamaa!
Mut nyt ystävät hyvät, oon onNELLIsesti Jamesin isän veljen vaimon siskon & sen miehen farmilla (eli melkein sukutilalla)! Saavuin tänne, sunnuntaina, alkuillasta Jamesin kuskaamana. Ja jotta tää tarina ei ois liian tylsä, niin viime viikonlopun (launtaista sunnuntai päiville) vietin eräällä toisella, saksalaisen farmarin omistamalla vuohitilalla. Sain tän vuohitilavapaaehtoistyön samana päivänä, jolloin Siiri oli lähdössä koti-Suomeen eli viikko stten keskiviikkona. Mutta tää vuohitilalla työskentely näki onnekseni loppunsa ensimmäisen yön jälkeen, kun rekrytoin Jamesin olemaan yhteydessä tähän "sukufarmiin". Se vuohitilalla "vapaaehtoistyöskentely" oli kaukana siitä, mikä käsitys mulle oli alunperin annettu; tulopäivänä sain paiskia 5 h putkeen töitä (vuohelan siivousta, teiden pientareiden raivausta ja risusavottaa) ja sama jatkui seuraavana ( lähtö-) päivänäkin. Oon sanonut, ettei mua fyysinen työnteko haittaa ( teen sitä oikeastaan mielelläni), mutta simputusta ja stalkkaamista ja epäluuloisuutta farmarin puolelta en voinut sietää!
Onneksi kaikki asiat järjestyi sit lopulta ja nyt mulla on tää 3 kk:den työrupeama ihanan, vieraanvaraisen ja ystävällisen pariskunnan luona :)
Tänäänkin oon ollut isännän apuna ajamalla utea (lava-auto) ympäri tilaa, kun hän körötteli edessä traktotilla. Oon äly-ylpeä itsestäni, että osaan ajaa vääränpuoleista, manuaalivaihteista, isoa autoa! Iltapäivästä tein lähinnä kotitöitä ja kokkasin rouvan pyynnöstä kukka- parsakaali -gratiinin ja oleellisena tekijänä; valmistin vaalean (roux) kastikkeen ihan itse!
Me tultiin just takaisin "naapuritilalta, jossa oltiin viettää isännän veljen tyttären 8-vuotis syntymäpäivää. Musta oli kiva, että Sue ( tää rouva) halusi ottaa mut mukaan. Mulle on aina tärkeitä tälläset yhteenkuuluvuuden kokemiset -varsinkin, kun koko ajan tavallaan tietää olevansa ulkopuolinen. No mutta ilta meni tosi ihanasti synttärisankari- Briannan ja hänen 6-wee pikkuveljensä, Markin, kanssa touhutessa -niin ja yrittäessä aina välillä sosialisoida aikuisten kanssa :D Huomenna mulla onkin edessä jo kolmas päivä täällä landella... Katsotaan mitä se tuo tullessaan!
Viimeisenä juttuna vielä muistutus kaikille, että en todellakaan oo lopettanut bloggailua. Mua on itseänikin harmittanut, etten oo ehtinyt päivittää tilanteitani tänne. Nyt ryhdistäydyn. Huutomerkki! XX
Ps. Kuvat on sit varmaan niin sekalaisessa järjestyksessä kuin vaan voi olla!
