Hahaa nyt näkyy taas Ä ja Ö! James teki tässä jokunen aika sitten hieman muutoksia mun kieliasetuksiin, kun ei kuulemma tajua mistään mitään, kun yrittää auttaa mua tietokoneeni kanssa. Sorry vaan James, mulle alkoi riittää tää ä:tön ja ö:töm kirjoittelu; tosin nytkin kirjoittaessani teen käytän automaattisesti jo a:ta ja o:ta niiden tilalla!? Apua!!

Ettepä arvaa miten ihanaa on istuskella tässä lämpöpeiton ja tavan peiton välissä ja kirjoittaa blogia -siihenpä se ihanuus loppuukin. Mulla oli jo eilen täällä farmilla uutta viikkoa aloittaessa todella väsynyt olo enkä olisi voinut olla vähempää kiinnostunut tekemään töitä, vaikkakin luvassa olikin jotain uutta. Me mentiin aamusta polttamaan peltoa! Se homma vaati suunnitelmallisuutta, joten olin ihan tyytyväinen saadessani suurimman osan ajasta istua autossa. Iltapäivästä oman pellon polttamisen päätyttyä Doug haki mut lounaan jälkeen kylän paloautolla ja me ajettiin naapurin tontille "sammutustöihin", sillä naapurilta oli pellonpoltto lähtenyt lapasesta. Mitään radikaalia scenaariota ei ollut luvassa, sillä tuli oli saatu saarrettu. Lähinnä Doug vaan varmisti, ettei suurempaa ongelmaa ollut tiedossa. Doug kuuluu siis kyläyhteisön palomiehiin, jolle tulee aina tieto mahdollisista onnettomuuksista. Mulla oli siis huonosta olosta huolimatta mielenkiintoinen päivä!
Tänään aamusta totesinkin, että kurkku alkoi olla kipeä ja niimpä sain vapaapäivän kaikesta työstä. Huomaan, että tälle vapaapäivälle oli tarvetta, koska 9h yöunien lisäksi oon nukkunut koko aamupäivän! Taitaa kroppa tarvita lepoa.

Doug ja Andrew tekee suunnitelmaa

siitä se etenee

minä odottelin autolla, kun Doug kävi sytyttelemässä

aika vaikuttavan näköistä

haukat ilmaantuivat taivaalle, koska tulen levitessä hiiret ja muut pikkueläimet lähtivät pakoon.

tolla kyydillä mentiin!

Doug ja naapurit tarkastamassa paloaluetta

Viikonloppu Melbournessa oli ihana. Oon alkanut jopa kaipaamaan sitä meidän -mulle epäsiistiä- kimppakämppää. Onhan se kuitenkin se mun koti tällä hetkellä. Perjantai-iltana minä, Katie ja Gemma aloiteltiin drinksuilla meillä ja suunnattiin Chapel Streetille ulos. Kolme baaria ehdittiin aamu klo 3 mennessä kiertää ja viimeisessä paikassa tanssittiinkin ihan kunnolla. Mulle tää sosiaalinen ilta oli taas muistutus siitä, että näitä juttuja täytyy alkaa tekemään enemmän. Kukkaro ei ehkä tykkää, mutta mukavien naisten kanssa yhdessä olo on sen arvoista. 

Lauantaina menin aamupäivästä kiertelemään Hamptonin oppshopit -ihan vaan vaate- ja sisustusideoita varten. Huom. mitään en ostanut! James oli ylläri ollut itsekin ulkona perjantaina, joten sillä meni aamupäivä kotosalla. Mut kivan rentouttava päivä kaikenkaikkiaan ja meidän illalliseksi valmistamat tacot ja jauheliha olivat kyllä kruunaus vapaapäivälle :)

getting ready for the night out

N-G-K

syksy alkaa näkymään täällä

Nellin ja Jamesin taco-illallinen

Sunnuntai tuli taas liian nopeeta - aina se tulee! Jostain syystä en oo koskaan tykännyt sunnuntaista, koska se on vaan ollut muistutus siitä, että seuraavana päivänä luvassa taas sitä samaa arkea. Ehkä mun arki on aina ollut "tylsää" tai sit en oo vaan osannut nauttia siitä. Toisaalta tää sunnuntai-inho on saanut mut miettimään omaa elämää ja asennoitumista siihen. Arkeahan tää elämä pääsääntöisesti on, mut minä haluan muuttaa sen jokseenkin erikoiseksi. Sen tiedän, että tulevaisuuden työn on oltava jotain inspiroivaa ja sellaista, että haluan herätä aamusta ja päästä sinne töihin!! Mun ongelma on edelleen se, että en osaa nauttia hetkestä, kun on kiire jo seuraavaan. Liikaa miettimistä taas kerran. Löysin googlesta itse asiassa aika osuvan sanoman: "It is so simple to be happy but it is so difficult to be simple." Osu ja uppos.

sunnuntain päiväkahvit kotona :)

Jamesin kanssa ajetaan Southern Crossille

in the city

Tää on mun neljänneksi viimeinen viikko farmilla. Aika tosiaan menee nopeeta, vaikkei se aina siltä tunnukaan. Oon oppinut jokatapauksessa paljon ja näistä ihmisistä pidän tosi paljon, vaikka inhoankin tätä asetelmaa, että asun toisten kotona ja toisten säännöillä. Samaahan olen jo kokenut Lontoossa au pairina ollessa. Toisaalta tätä kokemusta ei voi mitenkään muuten verrata Lontoo-vuoteen. Kaikkea sitä kyllä tekee asioiden eteen, jotka itselle merkitsevät. Minähän haluan pysyä Ausseissa ja elää Jamesin kanssa, joten kai sitä sellaisen faktan eteen jotain tekee. Mulla on paljon positiivisia ajatuksia tulevasta ja kyllä minä yhden kuukauden vielä tuun jaksamaan näitä farmarinhommia! 

auringonlasku eilen illalla

Meillä on tulevana viikonloppuna tiedossa Jamesin äidin syntymäpäiväillallinen. Jamesin porukat haluavat viedä meidät syömään ulos. Mun tän viikon tavoite on ommella vanhasta tyynyliinasta pienempi pussi ja täyttää se kauralla. Siinäpä se ja lopputulos tulee olemaan pieni kauratyyny, jota pidetään pakastimessa ja käytetään lievittämään kipuja ja kolotuksia. Toimi siis samalla tavalla, kuin kylmäpussi :) Laittelen kuvia, kunhan saan kyseisen pussin tehtyä. XX

Anzac Day. Tänään, torstaina sitä vietetään australialaisten sotaveteraanejen kunniaksi. Niimpä Nellikin oli puoli kuudelta tänään aamusta ylhäällä, kun Sue ja Doug pyysivät mua mukaan aamun hartaushetkeen Murchisonin pikkukylässä. Me seisottiin reilun 100 kyläläisen kanssa "keskusaukiolla", jossa ensimmäisen ja toisen maailmansodan muistomerkki sijaitsee. Oli muuten aika vaikuttavaa, kun aamun pimeys vaihtui hartauden aikana auringonnousuun. Ei ollut ollenkaan hullumpi kokemus tämä ja pääsinpä osallistumaan ja näkemään australialaista isäinmaan kunnioitus -seremoniaa.
Torstaissa mennään ja huomenna taas takaisin Melbourneen. Mulla on luvassa tyttöjenilta ainakin Katien ja Gemman kanssa - saa nähdä liittyykö muita seuraan. Siitä on aikaa, kun oon viimeksi ollut ulkona eli tää tulee olee ansaittu ilta!

Dawn service at Murchison

erityishenkilot (kaupunginvaltuutet, veteraanit itse) saivat kunnina laskea kukkaseppeleet muistomerkille.

me muut jonotettiin ja vietiin "omat" poppyt. 'Lest we forget' -as they say. (kuva googlesta)

Tajusin just et enää kuukausi, kun pääsen matkaamaan koti-Suomeen! Mulla on sellainen sisäinen hehku siitä, että pääsen näkemään mun rakkaita ystäviä ja perhettä ja tietysti Cindy-hauvaa. Oon suunnitellut jo kaikenlaista tekemistä picnicistä mökkiviikonloppuun ja juustoiltaan. Aww en malta odottaa! Mut joo edetään taas hetkessä. Olin aamusta koirien kanssa ulkona ja kuuntelin The Red Hot Chilli Peppersiä. Oon alkanut todella tykätä bandistä ja sen ytimekkäistä, iskevistä biiseistä. Ne saa mun veren kiertämään. Mulla on tältä viikolta takana pari ankeeta työpäivää, sillä "jouduin" siivoomaan ison työvajan kauheesta pölystä, jonka lakaiseminen kesti IKUISUUDEN! Mua otti niin paljon päähän se homma, että lakaisuharja taisi kokea muutaman raksahduksen varressa. Tuona hetkenä mietin, että mitä sitä joutuukaan tän parisuhteen eteen tekemään, arghh!! Mutta arvaattekos miten sitten sain purettua tän mun turhautumisen tylsästä työstä: tein varmaan 15 min kaikenmaailman potkuja ja nyrkiniskuja tonninpainoiseen jyväsäkkiin ja kyllapä rupes helpottamaan -ja naurattamaan! Oon oppinut, että tää farmilla työskentely on todella pitkäjänteistä ja muuttuvaista työtä. Ehkä tää ottaakin ajoittain koville sen takia, että kun itse olen hirmu jarjestelmällinen aikatauluttaja, joka pyrkii aina tekemään hommat reippaasti, että on aikaa muuhunkin... Kun siis huomaan miten paljon aikaa näihin "hommiin" menee, minä turhaudun. Mutta eihän se tietenkään auta, sillä nää työt ei lopu koskaan eikä mun nopeuttamisesta juuri hyötyä oo! Taidanpa joutua vaan ottamaan iisisti viimeiset 4 viikkoa :D
Laittelen tähän muutamia kuvia viikolta ja viime viikonlopulta :)

auringonlasku, jota voisin kuvata jokailta...

tyopajalla, jossa tietenkin aina ihailen noita vanhoja, seinille ripustettuja kyltteja <3

Ton kyltin voisin poimia omaan kotiin...

 Ralf ja pellolta loytynyt lampaanjalka... (kuolleita lampaita loytyy aina silloin talloin ja koirat tiedetaan sen jalkeen...)

Brownieta kutittaa

Bob ja kissanpaivat

oppshopkierroksella Jamesin kanssa

lounaaksi sashimi-annos (raakaa kalaa)

afgaanileipaa ja antipestolautanen

mun kokkaama illallinen*: kampasimpukoita, hoyrytettyja vihanneksia aurinkokuivattutomaatti-cheddar -perunamuusilla  (*Jamie Oliverin 15 minuutin illallinen)

Jamesin kanssa aamupalalla Hamptonissa <3

Aika taas päivitellä kuulumisia. Viikko taas takana farmilla ja Nelli istuu junassa matkalla Melbourneen. Suunnitelmissa mennä illallisella Jamesin porukoiden luo ja jäädä sinne sit katsomaan aussijalkapalloa... Nyt se nimittäin on kausi alkanut, mikä tarkoittaa, että jalkapalloa ( Aussie rules) tulee joka tuutista. Minä en vaan jaksa ymmärtää miten ihmiset on niin into it?!? Jopa Jamesin kavereiden tyttöystävät tuntuu spekuloivan omista joukkueistaan, jotka ei muuten välttämättä oo samat kuin miestensä... Mun aussittuminen on siis vielä alkutekijöissä.
Nyt pitää kertoa sit vähän viikostani; olin eilen illasta kävelyllä poikien (koirat) kanssa ja me nähtiin (kuivuneen) joen toisella puolella kaksi kengurua!! Yritin ottaa kuvaa, mut iPhonen kameralla ei oikein onnistunu.. Eikä meidän bongailut siihen jääneet vaan nähtiinpä me vielä kettukin! Mun oli heti pakko soittaa Jamesille näistä luonnonilmestyksistä :D
Oon alkanut oikeesti nauttimaan kovasti kävelyistä pelloilla ja joenvarrella koirien kanssa. Pojat on aina niin innoissaan ja minäkin rentoudun ( tosin en silloin,kun näkyvissä on lampaita ja pojat lähtee kuuroina vaistonvaraisesti vetämään kohti). Auringonlasku on jotain niin kaunista täällä farmilla. Eilen ihannoin taas purppuran punaista taivasta ja jättimäistä keltaista aurinkoa, joka vajosi taivaanrantaan. Aww. Olin sillä hetkellä tosi onNELLInen :)

kuivunut joenpohja talon takaa

joenpohjaa

iltakave;lylla

pellonreunaa pitkin mentiin

kaunista

aurinko laskee

purppuranpunainen taivas

sinne se uppoaa

Mua on toki ajoittain vaivannut pitkästyminen farmilla ollessa ja se oman pään kanssa kahdestaan oleminen ei oo aina ollut hunajaisinta -liika miettiminen kun on mulle aina ollut ongelma. Väistämättä mielessä on pyörineet tulevaisuus ja ne "en minä tiedä mikä musta tulee" -ajatukset. Nyt oon onneks saanut pysäytettyä ton mun päänsisäisen onnenpyörän. Ei se etukäteen murehtiminen auta ja paineita ei mulle kukaan muu luo kuin minä itse. Pakko nyt kirjoittaa tää tähän niin se tekee itsellekin enemmän selkoa :D
Nyt kun oon nähnyt jo tätä farmielämää, oon alkanut arvostamaan kaikkea sitä, mikä kaupungista puuttuu; ensimmäisenä yöllinen taivas, joka on melkein aina kirkas ja täynnä tähtiä. Minä menen aina illasta ennen nukkumaan menoa istumaan puutarhaan, josta soitan Jamesille. Musta on ihana käpertyä mun ison talvitakin sisään ja katsella taivasta ihan pilkkopimeessä!!
Tällä viikolla oon ollut siivoomassa Suen ja Dougin pojan taloa, joka on noin 15 km päässä. Paul ja hänen vaimonsa Melissa ovat tänään virallisesti muutamassa tuohon ihanan vanhaan, puutarhan ymparöimään puutaloon. Otin kuvia talon tajuttoman korkeista huoneista ja muista yksityiskohdista :) Mulle iski minäkin haluan talon -fiilis! Suunnittelin siinä talossa pyöriessäni sisustusta ja sen semmoista... Ikuinen haaveilija kun oon...

talon portilla

patio kiertaa talon ympari

ihanat koynnokset terassin ylla

keittion ovi, josta paastaan siis terassille

loputon terassi

yhdistetty pesutila-wc, joka on rakennettu vanhaan taloon jalkikateen

makuuhuone

sininen vierashuone ja sopo kulmakomero

punainen vierashuone

eteiskaytava

kylpyhuone

keittio muuttolaatikoiden kera

hellat syvennyksessa

eteiskaytava, joka kulkee talon lapi

sitruunat puutarhasta

Tän viikon kohokohta oli toissa aamuna, kun olin Dougin apuna paimentamassa meidän lampaat omalle pellolle naapurin puolelta. Siellä pellon reunalla seistessäni ja odotellessani Dougia, kuulin pientä ja suloista määkimistä noin 50 m päästä ja näin pienimmän karitsan ikinä! Naapurin lampaat ovat meidän lampaita aikaisemmassa karitsojen saannissa. En malta odottaa muutaman viikon päähän, kun näitä pieniä suloisuuksia juoksee meidän laitumilla! Sitten otan kuvia -lupaan xx

Dougin veljen koira Jimmy lahti meidan mukaan pellolle

Doug ja Jimmy

pellon laidalla

ja sit mentiin lammasjahtiin

we catched you! taa neiti sai autokyydin omalle pellolle

taa kuva kertoo lammasfarmarin tyosta :)

Dougin lampaankasittelytaidot jaksaa vielakin vaan hammastyttaa mua

baa baaa baa

Mitäs muuta? Niin me oltiin viikko sitten viikonloppuna toisissa Jamesin kaverin häissä, jotka olivat siis Melbournessa. Nyt oon nähnyt aussihäitä ja tiedän mitkä asiat teen omissani sitten eri tavalla. Mun mielestä tää aussihäiden ruokailu, joka oli molemmissa häissä pöytään tarjoilu, on omituinen; menu sisälsi kaksi vaihtoehtoa alku-,pää- ja jälkiruoista, mutta se mikä sun nenän eteen tuotiin oli arpapeliä. Täällä on kuulemma tapana, että molempia vaihtoehtoja tuodaan pöytiin 50/50 ja sen minkä itse saat on siis tuuria.. Ei tuu olee mun häissä näin! Ihmeellisin asia on, että molemmat häät olivat järjestettyä (vanhempien) rahalla ja hienoissa paikoissa (Windsor ja the hotel Savoy merenrannalla), mutta juhlat päättyivät ennen puoltayötä, kun paikan henkilökunta alkoi jo siivota pöytiä. Mun häät ei pääty ennen puolta yötä. Piste. Toki hyviä juttuja oli paljonkin ja tunnelma molemmissa huh lisää rento ja avoin, mitä arvostan. Sitä omaa päivää nyt sit vaan odotellaan! Jamesin tosin huomautti mulle, että ennen kuin omiani enempi suunnittelen, niin varmaan ensin kannattaa varmistaa se sulhanen...#pudotus pilvilinnastani#
Huh huh nyt edessä viikonloppu Melbournessa ja luvassa vaan rauhaista olemista ja luultavasti pyöräilylenkki huomenna aamusta rantakatua pitkin 8) XX

haapari kirkon ulkopuolella, missa seurakunta muuten tarjosi olutta ja viinia vieraille :D

kuva seremoniasta

kirkon ulkopuolelta seremonian jalkeen

mun mias

autolle menossa

juhlapaikka Brighton Savoy hotellissa - kehyksissa istumajarjestys

modernin romanttista

haapari

the candy buffet, josta vieraat siis saivat kayda tayttamassa pussinsa

menu

meidan poydasta

Chloe, Katie, Nelli

Nelli <3 James

alkuruoka kasvisrisotto

toinen alkuruoka juustorovioli

paaruoka porsaanfilee, hoystettya kaalia ja perunamuusia

kakun leikkaus, kakkua ei tarjoiltu juhlassa, vaan se leikattiin pieniin paloihin ja vieraat saivat poislahtiessa palat mukaansa.

jalkiruoka sticky date pudding, ice cream and coffee

miehet tanssii

:)

random-kuva mun viikontakaiselta pyoraretkelta

hedelmatarhan myymala Sheppartonissa, jossa kayn tekemassa Suelle viikottaiset ruokaostokset

myymala

ihania tuoreita hedelmia!