Anzac Day. Tänään, torstaina sitä vietetään australialaisten sotaveteraanejen kunniaksi. Niimpä Nellikin oli puoli kuudelta tänään aamusta ylhäällä, kun Sue ja Doug pyysivät mua mukaan aamun hartaushetkeen Murchisonin pikkukylässä. Me seisottiin reilun 100 kyläläisen kanssa "keskusaukiolla", jossa ensimmäisen ja toisen maailmansodan muistomerkki sijaitsee. Oli muuten aika vaikuttavaa, kun aamun pimeys vaihtui hartauden aikana auringonnousuun. Ei ollut ollenkaan hullumpi kokemus tämä ja pääsinpä osallistumaan ja näkemään australialaista isäinmaan kunnioitus -seremoniaa.
Torstaissa mennään ja huomenna taas takaisin Melbourneen. Mulla on luvassa tyttöjenilta ainakin Katien ja Gemman kanssa - saa nähdä liittyykö muita seuraan. Siitä on aikaa, kun oon viimeksi ollut ulkona eli tää tulee olee ansaittu ilta!

Dawn service at Murchison

erityishenkilot (kaupunginvaltuutet, veteraanit itse) saivat kunnina laskea kukkaseppeleet muistomerkille.

me muut jonotettiin ja vietiin "omat" poppyt. 'Lest we forget' -as they say. (kuva googlesta)

Tajusin just et enää kuukausi, kun pääsen matkaamaan koti-Suomeen! Mulla on sellainen sisäinen hehku siitä, että pääsen näkemään mun rakkaita ystäviä ja perhettä ja tietysti Cindy-hauvaa. Oon suunnitellut jo kaikenlaista tekemistä picnicistä mökkiviikonloppuun ja juustoiltaan. Aww en malta odottaa! Mut joo edetään taas hetkessä. Olin aamusta koirien kanssa ulkona ja kuuntelin The Red Hot Chilli Peppersiä. Oon alkanut todella tykätä bandistä ja sen ytimekkäistä, iskevistä biiseistä. Ne saa mun veren kiertämään. Mulla on tältä viikolta takana pari ankeeta työpäivää, sillä "jouduin" siivoomaan ison työvajan kauheesta pölystä, jonka lakaiseminen kesti IKUISUUDEN! Mua otti niin paljon päähän se homma, että lakaisuharja taisi kokea muutaman raksahduksen varressa. Tuona hetkenä mietin, että mitä sitä joutuukaan tän parisuhteen eteen tekemään, arghh!! Mutta arvaattekos miten sitten sain purettua tän mun turhautumisen tylsästä työstä: tein varmaan 15 min kaikenmaailman potkuja ja nyrkiniskuja tonninpainoiseen jyväsäkkiin ja kyllapä rupes helpottamaan -ja naurattamaan! Oon oppinut, että tää farmilla työskentely on todella pitkäjänteistä ja muuttuvaista työtä. Ehkä tää ottaakin ajoittain koville sen takia, että kun itse olen hirmu jarjestelmällinen aikatauluttaja, joka pyrkii aina tekemään hommat reippaasti, että on aikaa muuhunkin... Kun siis huomaan miten paljon aikaa näihin "hommiin" menee, minä turhaudun. Mutta eihän se tietenkään auta, sillä nää työt ei lopu koskaan eikä mun nopeuttamisesta juuri hyötyä oo! Taidanpa joutua vaan ottamaan iisisti viimeiset 4 viikkoa :D
Laittelen tähän muutamia kuvia viikolta ja viime viikonlopulta :)

auringonlasku, jota voisin kuvata jokailta...

tyopajalla, jossa tietenkin aina ihailen noita vanhoja, seinille ripustettuja kyltteja <3

Ton kyltin voisin poimia omaan kotiin...

 Ralf ja pellolta loytynyt lampaanjalka... (kuolleita lampaita loytyy aina silloin talloin ja koirat tiedetaan sen jalkeen...)

Brownieta kutittaa

Bob ja kissanpaivat

oppshopkierroksella Jamesin kanssa

lounaaksi sashimi-annos (raakaa kalaa)

afgaanileipaa ja antipestolautanen

mun kokkaama illallinen*: kampasimpukoita, hoyrytettyja vihanneksia aurinkokuivattutomaatti-cheddar -perunamuusilla  (*Jamie Oliverin 15 minuutin illallinen)

Jamesin kanssa aamupalalla Hamptonissa <3