Hahaa nyt näkyy taas Ä ja Ö! James teki tässä jokunen aika sitten hieman muutoksia mun kieliasetuksiin, kun ei kuulemma tajua mistään mitään, kun yrittää auttaa mua tietokoneeni kanssa. Sorry vaan James, mulle alkoi riittää tää ä:tön ja ö:töm kirjoittelu; tosin nytkin kirjoittaessani teen käytän automaattisesti jo a:ta ja o:ta niiden tilalla!? Apua!!

Ettepä arvaa miten ihanaa on istuskella tässä lämpöpeiton ja tavan peiton välissä ja kirjoittaa blogia -siihenpä se ihanuus loppuukin. Mulla oli jo eilen täällä farmilla uutta viikkoa aloittaessa todella väsynyt olo enkä olisi voinut olla vähempää kiinnostunut tekemään töitä, vaikkakin luvassa olikin jotain uutta. Me mentiin aamusta polttamaan peltoa! Se homma vaati suunnitelmallisuutta, joten olin ihan tyytyväinen saadessani suurimman osan ajasta istua autossa. Iltapäivästä oman pellon polttamisen päätyttyä Doug haki mut lounaan jälkeen kylän paloautolla ja me ajettiin naapurin tontille "sammutustöihin", sillä naapurilta oli pellonpoltto lähtenyt lapasesta. Mitään radikaalia scenaariota ei ollut luvassa, sillä tuli oli saatu saarrettu. Lähinnä Doug vaan varmisti, ettei suurempaa ongelmaa ollut tiedossa. Doug kuuluu siis kyläyhteisön palomiehiin, jolle tulee aina tieto mahdollisista onnettomuuksista. Mulla oli siis huonosta olosta huolimatta mielenkiintoinen päivä!
Tänään aamusta totesinkin, että kurkku alkoi olla kipeä ja niimpä sain vapaapäivän kaikesta työstä. Huomaan, että tälle vapaapäivälle oli tarvetta, koska 9h yöunien lisäksi oon nukkunut koko aamupäivän! Taitaa kroppa tarvita lepoa.

Doug ja Andrew tekee suunnitelmaa

siitä se etenee

minä odottelin autolla, kun Doug kävi sytyttelemässä

aika vaikuttavan näköistä

haukat ilmaantuivat taivaalle, koska tulen levitessä hiiret ja muut pikkueläimet lähtivät pakoon.

tolla kyydillä mentiin!

Doug ja naapurit tarkastamassa paloaluetta

Viikonloppu Melbournessa oli ihana. Oon alkanut jopa kaipaamaan sitä meidän -mulle epäsiistiä- kimppakämppää. Onhan se kuitenkin se mun koti tällä hetkellä. Perjantai-iltana minä, Katie ja Gemma aloiteltiin drinksuilla meillä ja suunnattiin Chapel Streetille ulos. Kolme baaria ehdittiin aamu klo 3 mennessä kiertää ja viimeisessä paikassa tanssittiinkin ihan kunnolla. Mulle tää sosiaalinen ilta oli taas muistutus siitä, että näitä juttuja täytyy alkaa tekemään enemmän. Kukkaro ei ehkä tykkää, mutta mukavien naisten kanssa yhdessä olo on sen arvoista. 

Lauantaina menin aamupäivästä kiertelemään Hamptonin oppshopit -ihan vaan vaate- ja sisustusideoita varten. Huom. mitään en ostanut! James oli ylläri ollut itsekin ulkona perjantaina, joten sillä meni aamupäivä kotosalla. Mut kivan rentouttava päivä kaikenkaikkiaan ja meidän illalliseksi valmistamat tacot ja jauheliha olivat kyllä kruunaus vapaapäivälle :)

getting ready for the night out

N-G-K

syksy alkaa näkymään täällä

Nellin ja Jamesin taco-illallinen

Sunnuntai tuli taas liian nopeeta - aina se tulee! Jostain syystä en oo koskaan tykännyt sunnuntaista, koska se on vaan ollut muistutus siitä, että seuraavana päivänä luvassa taas sitä samaa arkea. Ehkä mun arki on aina ollut "tylsää" tai sit en oo vaan osannut nauttia siitä. Toisaalta tää sunnuntai-inho on saanut mut miettimään omaa elämää ja asennoitumista siihen. Arkeahan tää elämä pääsääntöisesti on, mut minä haluan muuttaa sen jokseenkin erikoiseksi. Sen tiedän, että tulevaisuuden työn on oltava jotain inspiroivaa ja sellaista, että haluan herätä aamusta ja päästä sinne töihin!! Mun ongelma on edelleen se, että en osaa nauttia hetkestä, kun on kiire jo seuraavaan. Liikaa miettimistä taas kerran. Löysin googlesta itse asiassa aika osuvan sanoman: "It is so simple to be happy but it is so difficult to be simple." Osu ja uppos.

sunnuntain päiväkahvit kotona :)

Jamesin kanssa ajetaan Southern Crossille

in the city

Tää on mun neljänneksi viimeinen viikko farmilla. Aika tosiaan menee nopeeta, vaikkei se aina siltä tunnukaan. Oon oppinut jokatapauksessa paljon ja näistä ihmisistä pidän tosi paljon, vaikka inhoankin tätä asetelmaa, että asun toisten kotona ja toisten säännöillä. Samaahan olen jo kokenut Lontoossa au pairina ollessa. Toisaalta tätä kokemusta ei voi mitenkään muuten verrata Lontoo-vuoteen. Kaikkea sitä kyllä tekee asioiden eteen, jotka itselle merkitsevät. Minähän haluan pysyä Ausseissa ja elää Jamesin kanssa, joten kai sitä sellaisen faktan eteen jotain tekee. Mulla on paljon positiivisia ajatuksia tulevasta ja kyllä minä yhden kuukauden vielä tuun jaksamaan näitä farmarinhommia! 

auringonlasku eilen illalla

Meillä on tulevana viikonloppuna tiedossa Jamesin äidin syntymäpäiväillallinen. Jamesin porukat haluavat viedä meidät syömään ulos. Mun tän viikon tavoite on ommella vanhasta tyynyliinasta pienempi pussi ja täyttää se kauralla. Siinäpä se ja lopputulos tulee olemaan pieni kauratyyny, jota pidetään pakastimessa ja käytetään lievittämään kipuja ja kolotuksia. Toimi siis samalla tavalla, kuin kylmäpussi :) Laittelen kuvia, kunhan saan kyseisen pussin tehtyä. XX