Tulin perjantaina tän pariskunnan vanhimman pojan kyydillä Melbourneen. Mulla oli pitkästä aikaa kokonaan vapaa viikonloppu ( ei leipomotöitä). Oli ihana tulla takas kotiin, kun James oli kokkaillu illallisen ( lime-katkarapu -salaatin ja lohta). Niin ja huonekin oli siistitty -meikä tyttö oli onnekas!
Lauantaina aamusta James heitti mut autolla sen porukoiden luo toiselle puolelle kaupunkia, mistä minä kävin hakemassa Jampan pyörän, jonka sit poljin kotia. Nautin oikeesti siitä 45 min pyöräilystä niin paljon, että idea omasta pyörästä syttyi. Pyoräilemällä tuun saamaan sekä peruskuntoa, että säästämään liikkumisessa, joten oman pyörän hankinta on mulla edessä, kunhan farmityöt tulee päätökseen ja palaan takaisin lomasta SUOMESTA.
Niin tosiaan tässä parin viikon aikana on ehtinyt tapahtumaan: mulla oli synttärit ja 22 on nyt mittarissa ( silti vielä tyttönen oon). Synttäreiden takia mua hemmoteltiin lounaalla (Jamesin vanhempien kanssa) ja myöhemmin samana viikonloppuna illallisella Brunchwickissä ( trendi-kaupunginosa Melbournessa -kiitos James). Sain myös mukavasti rahaa säästöön, mikä on aina kivempi kuin saada ostamalla ostettuja lahjoja. Minä en sinällään ollut ajatellut, että 22-vuotta ois enää mikään juhlanaihe, mutta täällä kaikki tuntui muistuttelevan mua jo etukäteen tulevista synttäreistä ( mikä tietenkin sopi mulle, koska rakastan kaikenlaisia juhlitamisia). Anyways itse sain aikaiseksi -näin synttäreiden kunniaksi- vohdoinkin ostettua mulle lennot Suomeen!! Oon tulossa 26.5 ja paluu takaisin Melbourneen on sit 2.7. Mulle on tosi tärkeetä päästä käymään kotona ja näkee perhettä ja YSTÄVIÄ ja nauttimaan (toivottavasti) ihanasta Suomen kesästä. James ei oo tulossa mun kanssa, mikä on tietty harmi, mut käytännön asiat estävät reissun tällä kertaa. Tiedän, että James haluaa, et me mennään yhdessä joku vuosi niin, et meillä on rahaa ja aikaa reissata muuallakin Euroopassa. Mun matkakassani on taas kerran sellainen, et kunhan kotia Joensuuhun päästään niin hyvä on.
Vaikka sanotaan, ettei raha tee onnelliseksi, niin välillä kyllä miettii miten paljon sillä saisi ja helpottaisi tätä omaa elämää. Mulla on ajoittain stressiä kaikesta tulevasta ( ei oo koulutusta, koulupaikkaa, kunnon töitä), mut sit vaan oon muistuttanut itseäni, että päivä kerrallaan. Seison edelleen sen ajatukseni takana, että kouluun en mene sen takia et pitää vaan sen takia, että haluan. Mun pitää vaan ensiksi ymmärtää mistä pidän ja mikä suunta tuntuu oikeelta. Oon Jamesille tietenkin purkanut näitä mun henkisiä kasvukipuja ( itse kutsun niitä tolla nimellä) ja se vaan yrittää aina rauhoitella ja muistuttaa, että ei mun tartteekaan tietää vielä mistään -ei se itsekään tiedä onko toi kirjastoala sen juttu. Että mehän ollaan oikein sopiva pari; kaksi ulapalla seilaavaa pientä ihmistä suuren maailman vesillä. Ompahan meitä onneksi kaksi pitämässä airoista kiinni :) Siinä vähän filosofiointia sunnuntai- iltaan.
Laitan tän postauksen yhteydessä myös muutamat kuvat meidän pääsiaisen camping-viikonlopusta: me mentiin Jamesin muuttamien kavereiden kanssa Lake Eildonin kansallispuistoon telttailemaan pääsiaiseksi. Tuo reissu oli mukavaa vaihtelua kaupunkiviikonlopuille. Minä ajoin ensimmäistä kertaa pitkän matkan (noin 2 h) yksinäni, sillä sain Suelta ja Dougilta lainaan heidän vara-autonsa, jolle siis viikottain ajelen landella. Säästin rutkasti aikaa ajamalla suoraan farmilta leiripaikkaan -niin ja sain myös hyvää ajokokemusta ;)
Telttailu oli kiva kokemus, vaikka meidän uusi telttamme osoittautuikin aika säälittäväksi viritelmäksi (kosteus kerääntyi sisään...).Mut siis kivat ihmiset ja hyvät jutut ja kokeneimpien telttailijoiden varustutkset tekivät retkestä mukavan. Tosin olin minäkin varustautunut mm. retkipöydällä, valoilla, kokkausvälineillä ja kylmälaukulla, joka oli täynnä MUN tekemää, pakastettua pasta-bolognesea, kurpitsakeittoa ja muffineita. Sädekehä kimalteli mun pään yllä kaikesta tästä vaivannäöstä :D
Mut joo kuvat tiivistää viime viikkojen tapahtumat. Palailen taas XX
Ihania kuvia ja ihana tyyli! Bloggaa lisää !;)
ReplyDelete