Tämä blogi kertoo kirjoittajan, Nelli, elämästä maailman toisella puolen Australiassa. OnNELLInen -blogi on vähän niin kuin päiväkirja -vaikka useimmin kyllä kuukausittain kirjoittelen! Jaan täällä kuulumisiani, kerron suunnitelmistani, ideoistani ja kiinnostuksistani. OnNELLInen haluaa olla uskalias, erilainen, aito, hauskakin, ja tietenkin oma itsensä eli nellimäinen XX















Monday, 28 July 2014

Pink Pop!

No niin näin kotoisen lauantai-illan kunniaksi -maha täynnä makkarakeittoa, pitsaa ja porkkanakakkua- ajattelin, että voisin palata meidän Eurooppa-reissuun ja festaritunnelmiin! Minä -en niin musikaalisena tyyppinä- olin kuullut vuosittain Hollannin Landgraafissa järjestettävistä Pink Pop -festrareista Jamesiltä sen sata ja tuhat kertaa, ennen kuin aloimme ensimmäisen kerran järkkäilemään reissuamme Eurooppaan. Lupasin Jamesille, että yhdet festarit käydään ja sillä selvä. Diili! James sai kuin saikin meille liput näille festareille. 300 euron hintaiseen lippuun sisältyi kolme festaripäivää ja majoitus leirinnässä. En nyt suoraan sanottuna hyppinyt innosta, kun mietin sitä telttailua, mutta camoon sisukas suomityttö nyt yhdistä festareista selviäisi. Niin kuin selvittiinkin!






Aurinkoa riitti!


 

Jos luulin, että aussit on isänmaallisia niin entäs hollantilaiset sitten.. (Jalkapallo tietenkin kyseessä)!
 
 
 
Festaritunnelmissa mukana!


 
Kokoelma PinkPopin julisteita vuosien varrelta. Esiintyjinä ovat Suomesta ollet mm. The Rasmus, Him ja Nightwish!
 
 
 
Festarialueelta
 
 
 
Nuo riippukeinut olivat ehkäpä hauskin idea! Huomaa, miten miehet ottaa lepiä ;)
 
 
 
Julisteseinämä
 
 
 
Oleskelualue festrareilta
 
 
 
Tässä kuvassa on tunnelmaa :)
 
 
 
Sade yllätti, joten kastuttiin vähän!
 
 
 
Ready to rock!
 
 
 
Meidän leirintämajoitus :D
 
 
 
Meidän mahtava teltta, joka piti kuivana hirmumyrskyssäkin!
 
 
 
Kun jalat väsyy, niin sitä istuu missä vaan!
 
 
 
Ensimmäinen päivä paketissa!
 
 
 
 
Pink Pop 2014 tarjosi kyllä upean musiikkiannon; festareiden pääesiintyjänä oli itse THE ROLLING STONES. Minä olin kuunnellut noin kuukauden verran ennakkoon Stonessien hittibiisejä -oli varmaan aikakin jo tähän ikään mennessä! Oli aivan uskomatonta päästä näkemään ne karismaattiset eläkeikäiset starat pillifarkuissaan ja staileissa asusteissaan! Vau, sanoin kuvaamaton fiilis. Onneks mulla on noita kuvia, jotka sanoja paremmin kuvaavatkin tapahtumia! Muita bändejä, joita nähtiin olivat; Metallica, Rudimental, Heim (soitti myös Ilosaarirokissa tänä vuonna), Arctic Monkeys, Arcade Fire, Bombay Bicycle Club, Stromae, White Lies... Kaikki nää bändit ovat sellaisia tapauksia, että ilman Jamesiä olisin tuskin koskaan näihin tutustunut. No täytyy sanoa, että entisenä Britney Spears -fanina olen kyllä selvästi avautunut -Jamesin sanoin "oikealle", musiikille. Meidän seurana festareilla olivat Jamesin Lontoo-vuosina Euroopassa tapaana hollantilainen Roland ja hänen isänsä, joka ei puhunut englantia kuin muutaman sanan verran. Roland ja hänen isänsä olivat siinä ihan meidän vieressä siellä leirinnässä, joten yhdessä suunnattiin aina alueelle ja takaisin. Todella symppis isä-poikatiimi tosiaan. Oli kiva tutustua heihin.


 

Roland ja James toisena festaripäivänä.
 
 
 
Pinkpop!



Mun tämän hetken lempparibändi: HAIM! Uskomattoman coolit jenkkisiskokset 8)
 
 
 
Screeniltä!
 
 
 
Minä ja James
 
 
 
Päälavan alueella toisena päivänä!
 
 
 
Odotellaan...
 
 
 
...Odotellaan...
 
 
 
...Odotellaaan...
 
 
 
...Virittäydytään tunnelmaan...
 
 
 
...Ja sitten ne saapuivat!
 
 
 
The Rolling Stones!
 
 
 
Mick Jagger! Näitä kuvia sitten riittää!
 
 
 
Mick!!!
 
 
 
Mick, Ronnie ja Charlie!!
 
 
 
 
!!!
 
 
 
Jagger!!
 
 
 
Sanoinkuvaamattoman upea mies!
 
 
 
The Rolling Stones!
 
 
 
Arctic Monkeys valmistautui!
 
 
 
Komea ja karismaattinen Alex!
 
 
 
Yksi parhaimmista esiintyjistä!
 
 
 
Minä ja James!
 
 
 
 
Festarit tarjosivat meille upean musiikin lisäksi kuumaa ja aurinkoista kesäsäätä -mitä nyt ei lasketa niitä pahimpia IKINÄ kokemiani ukkosmyrskyjä, joista muuten oli juttua aina Iltalehdessäkin saakka. Silloin viimeisenä iltana me odoteltiin 60 000 muun festarikävijän kanssa pääalueella, läpimärkinä matalana kyykkien, josko ukkosmyrky taantuisi ja pääsisimme viimeistä esiintyjää eli Metallicaa katsomaan. Tuona hetkenä muistan vaan yrittäneeni ajatella kaikkea muuta, kuin niitä läpimärkiä ja mutasia converseja jalassani ja sitä mahdollisesti läpimärkää telttaa siellä leirinnässä. Meinasi nimittäin suomalainen sisukin kokea kolauksensa tuona iltana. No mutta kaikesta selviää ja niin selvittiin mekin! Tosin Jamesille totesin, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta mulle leirinnässä. Piste.




Viimeisen illan pahaaenteilevä taivas!

 


Rollareiden lopetus ja ilotulitukset toiselta illalta!




































No comments:

Post a Comment